Pohjoismaiden ministerineuvosto käynnistää nyt helmikuussa kielikampanjan, jonka tarkoitus on tutustuttaa kaikki pohjoismaalaiset lapset ja nuoret pohjoismaisiin kieliin. Hieno juttu! Mutta kun luki uutista pidemmälle, niin kyse onkin pakkoruotsituksen uudesta muodosta - kampanja käsittää vain skandikielet; ruotsin, tanskan ja norjat, joihin meidän pitäisi tutustua - niin kuin suomalaisille ei riittäisi nykyinen pakkoruotsitus.
Tein asian johdosta pienen kyselyn ministerineuvostolle. Tähän mennessä anti on tällainen:
Ensi kuussa alkaa uusi pohjoismainen kielikampanja, jolla aiotaan vahvistaa lasten ja nuorten kykyä ymmärtää ja viestiä keskenään jollakin kolmesta skandinaavisesta kielestä, eli ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi.
Miksi kampanjasta on kokonaan jätetty pois Pohjoismaiden toiseksi yleisin äidinkieli eli suomi? Eikö vihdoinkin olisi ollut aika nostaa suomen kieli esille pohjoismaisissa kielikampanjoissa? Erityisesti Ruotsilla ja myös Norjalla on pitkä, ikävä historia suomen kielen ja omien suomenkielisten kansalaistensa syrjinnässä, sorrossa ja jopa vainoamisessa. Ruotsin valtio on nyt kiirehtinyt Suomeen ”svenska nu” projektinsa kanssa painostamaan suomalaisia opettelemaan pakollisena ruotsin kieltä peruskoulussa, ammattikoulussa, lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa vastoin Suomen kansan suuren enemmistön tahtoa (lukuisia tutkimuksia 1990–2010).
Olisi ollut vähintään kohtuullista, että Ruotsi ja Norja olisivat kielikampanjoihinsa sisällyttäneet tutustumisen omaan vanhaan vähemmistökieleensä ja Pohjoismaiden toiseksi puhutuimpaan äidinkieleen. Ovathan suomenkieliset Ruotsin suurin ja ikivanha vähemmistökieliryhmä.
Heikki Tala
***
Pingoud Kristina [mailto:Kristina.Pingoud@formin.fi]
3. helmikuuta 2010
Hyvä Heikki Tala,
Tässä Pohjoismaiden ministerineuvoston vastaus kyselyynne liittyen Pohjoismaiseen kielikampanjaan 2010.
Vi har modtaget nedenstående mail fra Heikki Tala vedr. sprogkampagnen. Jeg kan forstå, at mailen også er sendt til diverse finske ministre, herunder samarbejdsministeren.
I forhold til sprogkampagnen kan vi oplyse følgende :
Sprogkampagnen er initieret af det islandske formandskab i 2009, og skal stimulere børn og unges evner til at forstå hinanden og kommunikere med hinanden på et af de tre skandinaviske sprog dansk, norsk og svensk.
Den nye indretning i det nordiske sprogsamarbejde har fra 1.1.2009 fokus på børn og unge og deres sprogforståelse. Samtidig med at kampagnens prioritet og fokus skal være børn og unges forståelse af de skandinaviske sprog, kan kampagnen medvirke til at løfte hele sprogområdet.
Sprogkampagnen lever op til en af de fem sproglige rettigheder og mål i sprogdeklarationen fra 2006:
”Den nordiske sprogpolitik tager udgangspunkt i, at alle nordboere har ret til:
At tilegne sig forståelse af og kundskaber i et skandinavisk sprog og forståelse af de øvrige skandinaviske sprog, således at de kan tage del i det nordiske sprogfællesskab.
En nordisk sprogpolitik bør derfor tilstræbe:
At alle nordboere kan kommunikere med hinanden, først og fremmest på et skandinavisk sprog”.
Det skarpe fokus på dansk, norsk og svensk er helt nødvendigt for at kunne opnå fremgang på dette område. I praksis vil det betyde at finske børn får et løft i forhold til primært svensk, de danske, norske og svenske børn i forhold til de øvrige skandinaviske sprog og de islandske, færøske og grønlandske børn i forhold til primært dansk.
Det betyder ikke, at der ikke er fokus på finsk, færøsk, grønlandsk og islandsk, for det er der i andre sammenhænge end lige netop sprogkampagnen.
I må sige til, hvis vi kan hjælpe yderligere i forhold til svaret.
Trevlig helg !
Venlig hilsen/
Kind regards
Lene Frees Kontorchef med særligt ansvar / Head of Office, Special assignments
Nordisk Ministerråd/
Nordic Council of Ministers http://www.norden.org
3.2.2010
Kiitos, Kristina!
Mutta pyydän vastausta suomen kielellä. Meillä Suomessa ei opetella tanskaa - ei vapaaehtoisena eikä pakollisena. Kouluissa opittu pakkoruotsi ei riitä tanskan kielen ymmärtämiseen. Tai sitten englanniksi, please.
Dear Lene Frees;
Thank you so much for your answer to my question about the Nordic language campaign 2010. Unfortunately I do not understand the language in your reply (Danish?). Could you, please, provide me with a Finnish translation or send it in English?
Is it really so that Finnish language is not at all used within the Nordic organization such as Pohjoismaiden neuvosto and Pohjoismaiden ministerineuvosto?
Sincerely yours,
kiittäen etukäteen vastauksestasi,
Heikki Tala
***
Mielenkiinnolla odottelen vastausta!
PS. RKP laittoi viime lauantain Helsingin Sanomiin moniväri-ilmoituksen houkutellakseen suomenkielisiä huomenna pidettävään avoimeen keskustelutilaisuuteen RKP:n tulevaisuudesta. No, ilmoittauduin saman tien, mutta eilen RKP:n puoluetoimistosta soitettiin ja sanottiin, että tilaisuus on tarkoitettu RKP:n jäsenille. Kun sanoin, että sellaista rajoitusta ilmoituksessa ei ole, niin Max Jansson pyysi ottamaan yhteyttä EU-parlamentaarikko Carl Haglundiin. Tein niin ja myös sieltä tuli välttelevä vastaus. Max ja Calle kävivät kiivaasti keskustelua keskenään ja kumpikin lähetti minulle pahoittelun, että ilmoitus olikin muotoiltu väärin. Lopulta kuitenkin Calle ja Max päätyivät siihen, että heidän on valittava huono tai vielä huonompi vaihtoehto - onhan puolueen uusi nimi Kasnäs-raportissa ”Suomalainen ruotsinkielinen ruotsalainen kansanpuolue liberaalit”! Tämä on suomenruotsalaisen sumutuksen uusi maailmanennätys!
Siis menen ihan luvan perään huomenna keskustelemaan RKP:n (oik. SRRKL) tulevaisuudesta Simonkadulle.
Tänään on ollut hyvä päivä miettiä suomalaisuutta. Päiväni alkoi Tähtitorninmäellä itsenäisyyspäivän valtakunnallisella lipunnostolla - yli puolen vuosisadan perinne jatkuu. Professori Heikki Ylikangas tiivisti hyvin, miksi Suomi edelleenkin on Suomi. Seuraava tilaisuus oli itsenäisyyspäivän konsertti Järvenpää-talolla. Erityisen upea oli nuoren viulistin Jukka Merjasen soittama Sibeliuksen viulukonsertto d-molli Keskisen Uudenmaan ja Länsi-Uudenmaan musiikkiopistojen yhdistetyn sinfoniaorkesterin säestämänä. Ilta huipentui peruskoulun 9. luokkien itsenäisyyspäivän juhlaan, missä vanhusten korvat ja sydän olivat koetuksella valtavan voimallisen musiikin takia. Hyvin kuitenkin kestimme. Meillä on upea nuoriso - jo kaiken lisäksi taistelee Suomeen valinnanvapauden kieltenopintoihin.
Suomalaisuus on uskomattoman vahva voima, sillä se on kestänyt monisatavuotisen Ruotsin vallan, runsaan satavuotisen Venäjän vallan sekä lukemattoman määrän sotia, joissa pääpukarit ovat olleet tavanomaiset Ruotsi ja Venäjä. Siinä välissä on sinnitellyt suomalaisuus, joka iät ja ajat on ollut monikulttuurista. Suomalaiset lähtivät jo 1200-luvulla etsimään sivistystä Euroopan yliopistoista. Siis jo kauan ennen kuin Ruotsi perusti vuonna 1640 Suomeen yliopiston kouluttamaan ruotsinkielistä virkamiehistöä tänne.
On hyvä ymmärtää ero suomalaisuuden ja suomenmaalaisuuuden välillä. Tässä suomenruotsalaiset ovat olleet ovelia kääntämällä kaksi erimerkityksistä sanaa ”finne” ja ”finländare” yhdellä sanalla ”suomalainen”, jota he suomeksi käyttävät opportunistisesti.
Tänään Suomessa puhutaan jo lähes kahtasataa eri kieltä äidinkielinä, mutta edelleen suomen kieli on suomalaisuuden peruskivi Suomessa. Ilman sitä ei ole suomalaisuutta siinä merkityksessä kuin se yleensä ymmärretään. Suomalainen kulttuuri on erilainen kuin (suomen)ruotsalainen kulttuuri, mutta molemmat kuuluvat suomenmaalaiseen kulttuuriin.
Yhteiskunta toimii tänään suomen kielellä. Peruskoulun kieltenopetus on onnistunut ainakin yhdessä suhteessa - suomenruotsalaiset ovat kaksikielistyneet ja lähes kaikki heistä osaavat suomea. Toisin päin homma on mennyt pieleen; pakkoruotsi ei ole kaksikielistänyt 91-prosenttisesti äidinkieleltään suomenkielistä väestöä.
Jännää on, että suomenruotsalaisten paljon mainostama kaksikielisyys on rikkaus vain ja ainoastaan Manner-Suomessa. Ahvenanmaalle pysyvästi asuva suomalainen kirjoitti hiljattain kirjan ”Kauriin polku”, jossa hän sanoo suomen kieltä siellä pidettävän lähes ympäristömyrkkynä. Myöskään Ruotsi ei koe suomen kieltä rikkautena, puhumattakaan kaksikielisyydestä ruotsi-suomi kieliparilla - Ruotsissa kaksikielisyys merkitsee ruotsin ja englannin kielten osaamista.
Suomessa pakkoruotsi on kielitaidon monipuolistumisen pahin este. Onneksi siitä on nyt alettu puhua oikealla nimellä myös YLE:n ohjelmissa (viime keväänä TV1:n ”tyynysota” pakkoruotsista ja tällä viikolla TV2:n väläytys tulevasta virallisesta yksikielisyydestä).
Kun tänään juhlimme itsenäisyytemme 92. itsenäisyyspäivää, niin toive on, että vuonna 2017 satavuotias itsenäisyytemme saa arvoisensa lahjan - virallisen suomenkielisen yksikielisyyden (nythän kielilain 40 § mukaan vain vankilat on ”yksikielisesti suomenkielisiä”).
Historioitsija ja kirjailija Kaari Utrio kirjoitti jo vuosia sitten kolumnissaan, että pakkoruotsista pitää luopua. Nyt hän kertoo Uudessa Suomessa, miksi meillä on pakkoruotsi - ”Venäjä, Venäjä, Venäjä”! Itse asiassa syy oli, kuten Henrik Lax (rkp) aivan oikein totesi puheessaan vuonna 2005, Neuvostoliitto. Nyt olemme uudessa tilanteessa, jossa Laxin mukaan vallitsee ”euroforia” ja ruotsin kieli on asettumassa sille kuuluvaan asemaan yhtenä kansallisista vähemmistökielistä.
Hyvää monikulttuurista ja monikielistä suomenmaalaista itsenäisyyspäivää!
On taas se aika vuodesta, jolloin poliittiset intohimot riehuvat kuntien sorvatessa ensi vuoden talousarvioita. Parku on kova, kun mistään ei saa ottaa eikä oikein lainatakaan. Ensimmäinen vuosi Järvenpään valtuustossa on ollut opettavaista perussuomalaisten uudelle valtuustoryhmälle. Matemaattinen painoarvomme on kahdella valtuutetulla 51:stä vajaa 4 %. Emme siis voi päättää yksin yhtään mitään. Olen yrittänyt vääntää kaupungin budjettia ymmärrettävään muotoon – siis ”läpinäkyväksi”. Siinä mielessä erilaiset pylväät ja piirakat ovat hyviä havainnollistamaan, mistä rahat tulevat ja minne ne menevät. Kaksi toimialaa on ylitse muiden; ylivoimaisesti suurin on sosiaali- ja terveydenhuolto noin 120 miljoonan euron menoilla ja toisena sivistystoimi 43 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveyspuolella suurin osuus menee erikoissairaanhoitoon, toiseksi suurin on varhaiskasvatus/päivähoito ja kolmansina tulevat sosiaalipalvelut sekä perusterveydenhuolto. Sivistyspuolen jättiläinen on perusopetus.
Uusi valtuusto peri maailmanlaajuisen laman ja edellisen valtuuston korottaman kunnallisveron. Edessä on seitsemän laihaa vuotta ja kasvua ei oikeasti ole näkyvissä.. Tuoreimman KUNTA-lehden pääkirjoitus on otsikoitu ”Jarrumies kovilla talouden vuoristoradalla”. Takana on huikea nousukausi ja raju kustannusnousu; viime vuonna lähes 8 %. Ensi vuodelle arvioidaan enää 3,6 % kasvua ja tuloihin nähden sekin on liikaa. Kuntasektori on työvoimavaltaista ja palkankorotukset ovat ongelma. Ensi vuonna palkat nousevat 3,2 %. Järvenpään sivistystoimessa se tarkoittaa n. 824.000 euroa. Se on enemmän kuin toimialan säästövelvoite 764.000 euroa. ”Lapsilta ja nuorilta ei saa ottaa!”, ”vanhuksilta ei saa ottaa!”, ”sairailta ei saa ottaa!”, ”kulttuurista ei saa ottaa!”…. Mistä siis otetaan?
Nobelin talouspalkitut ovat erimielisiä toimenpiteistä, pankkien pääekonomistit esittävät täysin vastakkaisia näkemyksiä ja suosituksia. Perusvaltuutettu on tässä hullunmyllyssä hämmästyksen sormi ihmetyksen suussa, kun maailman talousviisaatkaan eivät oikeasti tiedä, mitä pitäisi tehdä. Mutta pakko vain on päättää. Siis mitä keinoja valtuustolla on käytettävissä? Veronkorotukset (kuntavero, kiinteistövero, koiravero), lainanotto, henkilökunnan vähentäminen, maksujen korotus, lomautukset, loppujenkin katuvalojen sammuttaminen, ”löysien” juuriminen, jne. Ensi vuoden palkankorotukset on jo päätetty. Kuntaveroa on vastikään korotettu. Järvenpäässä on vertailukuntiin nähden paljon kuntapalkollisia, mutta velkaantuminen ei ole vielä kovin hälyttävää määrältään – kasvuvauhti kuitenkin on.
Tässä tilanteessa saattaisi olla järkevää olla ottamatta kaikkia munia yhdestä korista eli käyttää maltillisesti kaikkia edellä mainitsemiani keinoja. Kuntaveron korotus 0,25 %, lainaa lisää, henkilöstön määrää vähemmäksi, tiukan paikan tullen lomautuksia ja tietenkin löysien kitkemistä. Entä mistä lisää tuloja? Saadaanko uusia yrittäjiä kaupunkiin? Veronmaksukykyisiä asukkaita lisää? Järvenpäällä on kadehdittavan hyvä sijainti kahden moottoritien ja pääradan varrella. Tilaakin on vielä runsaasti, vaikka kaupungin pinta-ala on maltillinen. Ennen kaikkea on hyvä muistaa, että Suomi on tänään maailman vauraimpia maita. Edessä olevat säästöt ja leikkaukset eivät vielä alkuunkaan uhkaa ihmisten perustarpeiden tyydyttämistä. Mutta kuten KUNTA-lehti kuuluttaa: ”Kuntatalouden vuoristoradalla on taitavan jarrumiehen paikkoja auki”.
ovat uutisoinnissaan oivaltaneet Ahtisaaren HS vieraskynäartikkelin ydinsanoman: ”Suomen entinen presidentti ja Nobelin rauhanpalkinnon voittaja Martti Ahtisaari on huolissaan ruotsin kielen asemasta Suomessa. Vaikka Suomi on yhä muodollisesti kaksikielinen maa, suomalaiset ovat Ahtisaaren mukaan käytännössä jo luopuneet kaksikielisyydestä.”
Tuo on ”Tänään Pohjolassa” uutiskirjeestä, jonka takana ovat Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto. Suomessa on menossa ruotsin kielen aseman normalisoituminen, joka on myös osittaista marginalisoitumista. Aivan kuten presidentti Ahtisaari sanoo: ”Suomalaiset ovat käytännössä jo luopuneet kaksikielisyydestä”.
Mikään pakkotoimi tai säätiömiljoonat eivät asiaa enää pysty muuttamaan. Ihmeen kauan keinotekoisen kaksikielisyyden liturgiaa ja kulisseja on pystytty pitämään yllä, mutta internet näytti pakkoruotsille närhen munat. Asian ratkaisi lopulta Suomen Lukiolaisten Liitto ry 16.3.2004 valtakunnallisella joukkovoiman näytöllä. Se johti valtioneuvostossa 15.4.2004 Rkp:n vaatimaan äänestykseen, jonka tappio äänin 14-2 katkaisi Rkp:n henkisen selkärangan sen ydinkysymyksessä. Kun vanhakantaisten ihmeeksi taivas ei pudonnutkaan, niin sen jälkeen Rkp:tä on yhä useammin kohdeltu sen äänestäjien määränä mukaisesti (3,6-4,2 %).
Helsingin Sanomien uutinen tänään kertoo suomenruotsalaisten uudesta piispasta. Siitä sain aiheen pohtia suomenruotsalaisuuden hengellistä olemusta ja laitoin Suomi24/RKP-palstalle pienen pakinan.
Suomenruotsalaisten ylivoimainen enemmistö äänestää RKP:tä (75-80 %). Suomenruotsalaisilla on myös oma ruotsinkielinen hiippakunta - ikään kuin RKP:n oma. Siellä on siirrytty mielenkiintoiseen vaiheeseen piispuudessa - on tulossa Ruotsin kuningaskunnan malli eli piispuus on perinnöllistä perheen sisäistä; H.P. Vikström I Suuri, H.P. Vikström II Pikkuveli ja nyt H.P. Vikström III Poika. Älkäähän nyt pillastuko, kyseessähän on aina ollut demokraattinen piispanvaali - mutta hei, eikö Ruotsi olekaan demokratia?
Vikström I Suuren arkkipiispuusaikana Ahvenanmaalta hävitettiin siellä olleet kolme kaksikielistä (ruotsi ja suomi) seurakuntaa ja näin toteutettiin tavallaan etnishengellinen puhdistus. Yhtään suomenkielistä seurakuntaa lähes 2000 suomenkieliselle ei Ahvenanmaalla ole. Manner-Suomessa riittää runsaat 100 ruotsinkielistä saamaan oman seurakunnan ja muutama ruotsinkielinen tekee suurestakin suomenkielisten seurakunnasta kaksikielisen.
Tällainen meno johtaa maailman hemmotelluimman vähemmistön kannalta surkeaan lopputulokseen. Sellainen on ennusteeni. Toki miljardien eurojen säätiöt pystyvät vielä pitkään voitelemaan kaksikielisyyden vankkurien kitiseviä rattaita. Mutta lopputulokselle ne eivät voi mitään. Sen ovat suomalaiset nuoret päättäneet. Sitä kuvaa parhaiten ylioppilastutkinnon ruotsinkirjoittajien osuudet: ennen rakenneuudistuskokeilua 100 % eli kaikki joutuivat ruotsin kirjoittamaan. Rakennekokeilun aikana kirjoittajien määrä väheni tasaisesti kokeilulukioissa. Rkp vaati kokeilun jatkamista loputtomiin (9 vuotta!)ja sen piiriin pääsevien lukioiden määrän rajoittamista - siihen valjastettiin jopa oikeuskansleri. Se sai Suomen lukiolaisten liiton hoitamaan asian kuntoon. Yli 40.000 suomenkielistä lukiolaista järjesti 16.3.2004 valtakunnallisen voimannäytön ja vajaata kuukautta myöhemmin 15.4.2004 valtioneuvostossa katkaistiin Rkp:n henkinen selkäranka. Rkp erehtyi näet vaatimaan Vanhasen 1. hallituksen vasta toista äänestystä ja hävisi sen äänin 14-2. Vuodesta 2005 ruotsi on ollut valinnainen yo-tutkinnossa. Viime keväänä 68 % abeista kirjoitti ruotsin, pojista 51 % ja vähiten ruotsin kirjoittaneissa lukioissa 24 %. Nämähän ovat vielä huikeasti yli ruotsinkielisen vähemmistön väestöosuuden (5 %).
Nyt Rkp:n puheenjohtaja Stefan Wallin vaatii pakkoruotsia takaisin yo-tutkintoon. Häntä säestävät folktingin varapuheenjohtaja wannabehurri Kimmo Sasi ja Ruotsin lehdistöasiamies Yrsa Stenius. Edessä on siis valtava henkien taistelu, kun ensi vuonna arvioidaan yo-tutkinnon rakenneuudistuksen vaikutusta ruotsin kieleen (ei muuten mihinkään muuhun!).
Tulemme elämään erittäin mielenkiintoista aikaa parin tulevan vuoden kuluessa. Nyt Rkp aikoo järjestää yltiösalaisen seminaarin, johon eivät pääse tiedotusvälineet eivätkä Rkp:n palkatut työntekijät. Paniikki siellä alkaa olla aivan hirveä. Kuitenkin lopputulos tulee olemaan suomenruotsalaisille varsin suotuisa; suomen kielestä tulee ainoa valtakunnallisesti virallinen kieli ja ruotsista tule yksi kansallisista vähemmistökielistä. Se on jokaisen etu!
Tänään alkoi mielenkiintoinen oikeudenkäynti Helsingin käräjäoikeudessa. Kyse on sananvapauden rajoista; mitä saa sanoa, kuka saa sanoa ja mistä saa sanoa.
Nyt liikutaan liukkailla jäillä ja tuijotellaan veteen piirrettyjä viivoja. Itse olen kirjoittanut kriittisesti Suomen kielipolitiikasta ja erityisesti RKP:stä sekä muista pakkoruotsittajista.Niinpä Vasabladetin pääkirjoituksessa minua nimitetään fasistiksi. Se on siis sallittua, jos joku uskaltaa toimia kielivapauden puolesta.
Toimittaja Kirsi Virtanen uskalsi Radio 1:n pakinassaan ”Maahanmuuttajat” puuttua kahteen tabuun; muslimeihin ja suomenruotsalaisiin. Siitä suomenruotsalainen dosentti Mikael Wester teki kantelun Julkisen sanan neuvostoon. Ruotsinkielinen Radio Vega haastoi Kirsi Virtasen ohjelmaansa, jossa häntä syytettiin ”kiihotuksesta kansanryhmää” kohtaan. HBL innosti ihmisiä tekemään asiasta tutkimuspyynnön. Miksi lehti itse ei sitä tee?
Tuo pakina on kuultavissa Yle Areenassa vielä runsaan kuukauden ajan:
Kannattaa kuunnella. Virtanen siinä kertoo Malmön Rosengardenissa ja ennustaa, että Suomeenkin ollaan nyt rakentamassa ”Ruusutarhoja”. Hän tiennee asiasta tavallista enemmän, kun asuu Itä-Helsingissä ”Mogadishu avenuen” varrella. Mutta ei, ei Suomessa saa sellaisia puhua! Tulee sakkoa ja tulee vankeutta. Missähän maassa me suomalaiset asumme?
Osasin kyllä odottaa PerusSuomalaisille voittoa EU-vaaleissa, mutta tulos oli sittenkin suorastaan uskomaton. Protestivaalit? Ihan varmasti. Timo Soini saa kansan liikkeelle ja äänestämään itseään - nimenomaan henkilönä. Nyt eduskuntaan pääsee PS-varamies vain 700 äänellä! Soinin peesissä riittäisi yksikin ääni!
Erityisen iloinen olen, että oma ehdokkaani, Sampo Terho on pääsemässä EU-parlamenttiin 2011, kun Soini palaa Suomeen valmistelemaan eduskuntavaaleja. Silloin on mahdollisuus jopa 20 perussuomalaiseen kansanedustajaan. Sampo on tulevaisuuden lupaus - 31-vuotiaassa Maanpuolustuskorkeakoulun tutkijassa on ainesta vaikka mihin.
Olisi toki ollut somaa, jos PerusSuomalaisten kannatus olisi ollut kaksinumeroinen ja Rkp olisi jäänyt ilman meppiä. Mutta ei mopolla mahdottomia.
Olen jaellut avokätisesti neuvoja suurille puolueille ja tässä ovat terveiseni kokoomukselle: Hieman ihmettelin kokoomuksen teemaa TV-mainoksessaan. Tuo Katapultti-Tuppi helvetinkone ei todellakaan puhutellut tällaista pitkään kokoomusta äänestänyttä. Itse asiassa lähtö kokoomuksesta perussuomalaisiin kohdallani johtui juuri kielipolitiikasta. PerusSuomalaiset vaativat avoimesti pakkoruotsin poistamista ja ovat valmiit siihen, että Suomi seuraa Ruotsia kielilainsäädännössä. Ruotsissahan uusi kielilaki tulee voimaan 1.7.2009 ja siinä enemmistön kieli säädetään ainoaksi viralliseksi kieleksi. Suurin ja ikivanha vähemmistökieli eli suomi saa siellä kansallisen vähemmistökielen aseman (vihdoinkin).
Suomessa siis suomi on säädettävä ainoaksi viralliseksi kieleksi ja ruotsille ihan luonnostaan lankeaa kansallisen vähemmistökielen status. Nyt kuitenkin kokoomuksessakin alkaa näkyä valoa ainakin jonkun torven uumenista siinä toivo-ihme-kumma koneessa, kun Uudenmaan kokoomusnuoret toivat edelliseen puoluekokoukseen vaatimuksen pakkoruotsin poistamisesta. Kyllä se siitä. Nyt vain korvat auki ja rukkaset heilumaan myös kokoomuksessa. Hoidetaan yhdessä Suomen kielipolitiikka kestävän kehityksen uralle.
PerusSuomalaiset rp:n jäsenenä ja Järvenpään valtuuston PerusSuomalaisten valtuustoryhmän jäsenenä ja kaupunginvaltuutettuna minun varmaan kuuluisi kuulua ei-EU-ryhmään.
Mutta ehkä minun pitäisi vähän selittää, meinaan kun minä olen ennen ollut. Kun oli aika ja mahdollisuus äänestää siitä, liittyykö Suomi EU:hun, niin äänestin liittymisen puolesta. Kun on syntynyt vuonna 1939, niin syykin varmaan lukijoille selviää - ja Suomi selvisi kuolemanvaarallisesta tilanteesta.
Otetaanpa nyt lyhyt kaava - suomalaisten historia noin tuhannen vuoden ajalta. Kutka tai ketkä ovat meidän puolestamme asioista täällä päättäneet? Ensin määräysvalta oli Tukholmassa 600 vuoden ajan. Sen jälkeen meillä oli 110 vuotta ruotsinkielinen apartheid-hallinto, jossa lopullinen sana oli Venäjän keisareilla, jotka siinä sivussa olivat Suomen suuriruhtinaita (tykkäsivät Suomesta ja antoipa Aleksanteri II suomen kielelle virallisen kielen aseman). Vuodesta 1917 olemme olleet itsenäinen Suomen tasavalta (vaikka kuningaskin tänne oli jo valittu Saksasta). Vuonna 1918 Ruotsi suunnitteli ainakin Ahvenanmaan riistämistä ja lähetti sinne jo laivasto-osaston, ja pohjoisessa oli valmiina prikaati marssimaan Suomeen ja asettamaan ruotsalaisen prinssin Suomen varakuninkaaksi (Åbo Akademin tutkimus).
1917-1939 Suomi opetteli elämään itsenäisenä ja kieliolotkin saatiin join kuin järjestykseen, mutta sitten tuli toinen maailmansota, jonka tuloksena Suomen liikkumavara maailmalla oli äärimmäisen kapea ja Neuvostoliiton sana oli lopullinen eikä siitä ollut valitusoikeutta. Tilannetta kuvaa ehkä parhaiten se, kun YLE kutsui Puna-armeijan kuoron ja orkesterin Suomeen ja sai huomattavan suuren laskun maksettavakseen. Siitä nousi pieni älämölö, mutta YLE kylmän rauhallisesti totesi, että on sittenkin halvempaa maksaa ylihinta kuorolle kuin ottaa koko Puna-armeija tänne.
Neuvostoliitto koki kaikkien imperiumin aikanaan kohtaaman kohtalon eli hajosi. Sen seurauksena Suomi sai mahdollisuuden liittyä Euroopan Unioniin (tosin siinäkin Ruotsi yritti salaa Suomelta päästä sinne ensin). Siellä sitä nyt sitten ollaan ja matemaattinen vaikutusvalta on 13 meppiä 785:sta eli 1,7 %. Se on muuten suurin piirtein sama kuin minun vaikutusvaltani Järvenpään valtuustossa (1,9 %). Ei kuulu hyttysen ääni taivaaseen, mutta sittenkin on mukavampaa ja turvallisempaa olla porukassa.
Minä olen siis EU:n kannattaja edelleen. En pelkää Lissabonin sopimusta. Haluan, että Suomi ja suomalaiset kuuluvat Eurooppaan - vähintään ja vähin täin! Toivon, että EU huolehtii todella isoista asioista ja jättää jäsenmailleen riittävästi liikkumatilaa omien asioitten hoitoon. Kävisikö USA jonkinlaisena esimerkkinä? Siellä liittovaltio hoitaa isot hommat ja osavaltiolla on määräysvalta kaikissa muissa asioissa.
Entä kenen puolesta teen EU-vaalityötä? Minun ehdokkaani on Sampo Terho. Tällaisena 70-vuotiaana suomalaisena haluan, että Suomi saa nuoria ja ennakkoluulottomia edustajia europarlamenttiin. Sen takia viime lauantainakin kävelin kolmisen tuntia Järvenpään torilla yhden miehen vaalityöryhmänä, kun muut perussuomalaiset olivat puoluekokouksessa Seinäjoella.
Uuden valtuuston toinen koko päivän seminaari oli perjantaina 15.5.2009. Pääjohtaja Mikael Jungner kertoi meille, miten Ylen muutosjohtaminen toteutettiin. Korviini tarttui. että Ylen uusi strategia mahtuu yhdelle A4 sivulle normaalilla kirjasinkoolla. Olin tehnyt kotityöni ja edellisenä iltana tutkin Järvenpään nettisivuja ja siellä erityisesti yhtä sivua, missä esitellään ”Järvenpään kaupungin strategioita”. Niitä on seurantatietoineen yhteensä 18 kappaletta ja ne sisältävät 627 sivua. Aloin tulostaa niitä laserilla, mutta väriaine loppui ensimmäisten satojen sivujen jälkeen. Olisin näet halunnut esittää seminaarin osanottajille konkreettisesti, millaiseen sekasotkuun voidaan ajatua, jos päästetään konsultit rakentelemaan kirkkovenehässäköitä airot ristissä ja nelikenttiä nelikenttien jälkeen. Käytinkin Jungnerin alustuksen jälkeen puheenvuoron, missä vertailin Ylen ja Järvenpään strategioita. Ilokseni saatoin iltapäivällä todeta kaupunginjohtajan esityksessä johdon työstäneen uuden luonnoksen kaupunkistrategiaksi ja siinä on enää 10 sivua. Hyvä Järvenpää! Tästä on hyvä jatkaa kohti todellisia strategioita, suunnitelmia ja seuruuta. Kunhan vielä saisimme kustannuslaskennan kuntoon.
Seuraava tehtävämme oli arvokeskustelu, jota ryyditettiin värikkäillä muovailuvahapötköillä. Niistä piti näet muovailla arvot suurelle paperiarkille piirretyn kuvan kanssa. Tämä tehtävä purkuineen vei puolet päivästä. Minuun iski tietenkin pieni piru ja tein vahasta kakkapökäleen. En pysty millään hahmottamaan tämän leikkituokion tarpeellisuutta lähes 40.000 asukkaan kaupungin johtamisessa ja vuotuisen n. 230 miljoonan euron käytön suunnittelussa, ohjelmien toteutuksessa ja toiminnan seuraamisessa. Kaiken lisäksi meille annettiin etukäteen arvot, jotka ovat asukaslähtöisyys, vastuullisuus, taloudellisuus ja oikeudenmukaisuus. Ihan hyviä kaikki, mutta jos nämä asiat eivät ole valtuutetuilla kirkkaana mielessä jo valtuustoon tullessa, niin en usko niitä muovailuvahalla korjattavan. Tällainen tuli ”Pariisi”-ryhmämme muovailemista ja piirretyistä arvoista:
Olihan se hauskaa ajanvietettä ja sitä toki arjessa myös tarvitaan. Mutta näinä aikoina valtuustolle olisi seminaareissaan kyllä huomattavasti tähdellisempää tekemistä.
Kuulimme myös alustuksen viestinnästä ja kaupungin maineen hallinnasta. Siinäkin teot muuten ratkaisevat. Jos me kaikki n. 2.300 kaupungin palveluksessa (ja luottamustehtävissä) pystymme todellisiin näyttöihin noiden 230 miljoonan euron käyttämisessä asukkaittemme hyväksi, niin siinä sitä maineen hallintaa on yllin kyllin.
Päivän viimeinen alustus käsitteli hyvää hallitustyöskentelyä kolmen työpajan tulosten pohjalta. Siitä ainakaan minulle ei jäänyt mitään mieleen. Olikohan tullut muovailtua liikaa? Seminaarin arviointilomakkeeseen tulevien seminaarien tärkeimmiksi aiheiksi kirjasin; talous, talous ja talous. Ja lopuksi strategian (= oppi sodan voittamisesta).
Tänään Järvenpään valtuustossa keskusteltiin aiheesta ”Vanhustyön strategian toteutuminen v. 2008”. Edellinen valtuusto on hyväksynyt vanhustyön strategian vuosille 2007-2015, joka koostuu ”päämääristä, jotka konkretisoituvat kehittämislinjausten, toimenpiteiden ja vuosittaisen toteuman seurannan avulla”. Tosin se kuulemma on jo mennyttä aikaa ja nyt viritellään palveluverkkoja suunnitelmineen. Esityslistassa otsikko oli ”Vanhustyön strategian toteutuminen v. 2008″.
Valtuustolle jaettu liite on otsikoitu ”Toteuttamissuunnitelma 2007-2008”. Onko siis kyse suunnitelmasta vaiko toimintakertomuksesta? Vai mahdollisesti molemmista. Liitteessä kerrotaan vuonna 2007 kotisairaalassa tapahtuneen 5 kotikuolemaa. Mikä on tämän toiminnan päämäärä? Onko kotikuolemia liikaa vai liian vähän vaiko juuri passelisti? Mikä on strategian kärki? Vuonna 2007 otettiin käyttöön 2 ovimattohälytintä ja vuonna 2008 hälyttimiä saatiin 5 lisää. Mikä on tavoite?
Olisi kohtuullista, että seurantapaperi nimettäisiin oikein. Jos puhutaan toteutuneesta toiminnasta, niin otsikko on silloin toimintakertomus. Olisi myös tarpeellista antaa perusluvut kohderyhmästä. Se lienee 75 vuotta täyttäneet järvenpääläiset. Kuinka suuresta joukosta on kyse? Miten tämä ryhmä jakautuu hoidon, huolenpidon, hoivan, kuntoutuksen, jne suhteen? Kuinka suuri määrä henkilöstöä huolehtii tästä kohderyhmästä. Yllättäen ainakin kuntosaliharjoittelussa kohderyhmä näyttää olevan 65 vuotta täyttäneet! Toki ovat potentiaalinen vanhustyön strategian kohde, mutta vanhuksia - ei kai?
Toteutuneen toiminnan tulokset olisi hyvä esittää niiden tärkeyden/painoarvon mukaisesti (kyllä sinne tietenkin lopuksi mahtuu muutama ovimattohälytinkin kuvaamaan uuden teknologian läpimurtoa).
Parhaalla tahdollakaan en pystynyt tuon valtuustolle jaetun asiakirjan perusteella päättelemään, mitkä ovat vanhustyön strategiset päämäärät ja miten niitä kohti on edetty. Olen edelleen sitä mieltä, että Järvenpään kaupungin pitää ottaa huomattavasti tarmokkaampi ja selkeämpi ote suunnitteluun ja seurantaan. Menestyksekkään strategian avain on tietojärjestelmä, johon olennaisena osana kuuluu huolellinen kustannuslaskenta.
Ensi viikon perjantaina meillä on seuraava valtuustoseminaari. On hälyttävää, jos meidän pitää keskittyä vielä vuonna 2009 arvoihin organisaatiokulttuurin kivijalkana. Jos meidän arvomme eivät olisi ”asukaslähtöisyys, vastuullisuus, taloudellisuus ja oikeudenmukaisuus”, niin meidät on valittu väärään hommaan väärin perustein. Mielestäni nyt olisi ehdottomasti keskityttävä toteuttamisohjelmiin ja talousarviotavoitteisiin (sivu 5 Strategiaoppaassa 2009). Ennen kaikkea tarvitaan selkeät suunnitelmat; sitova vuotuinen talousarvio, valtuustokauden pituinen talous- ja toimintasuunnitelma valtuustosopimuksineen sekä hahmottaa, millaisen Järvenpään haluamme vuoteen 2020 tai peräti 2030 mennessä.
”Jos ajan edelleen tätä tietä, niin onko siellä Kuopio?” ”On se siellä, vaikket ajaisikaan!”
