Nyt sitten Maahanmuuttoviraston tilastoluvut turvapaikanhakijoista 1997-2009:

1997 - 973, 1998 - 1271, 1999 - 3106, 2000 - 3170, 2001 - 1651, 2002 - 3443, 2003 - 3221, 2004 - 3861, 2005 - 3574, 2006 - 2324, 2007 - 1505, 2008 - 4035, 2009 - 5988.

Kyllä tuo sarja tukee Halla-ahon väitettä, sillä xls-pylväikön trendiviiva on selkeästi nouseva. Voitte kokeilla myös juoksevia keskiarvoja, tms. Perinteinen juristeriassa käytetty väite on, että luvut eri maiden välillä eivät ole vertailukelpoisia. Eivät varmaankaan, mutta jostain syystä paine nyt kohdistuu Suomeen ja juuri sellaisilta alueilta, joilta tulevilla on suurimmat vaikeudet kotoutua tänne. Siitä muuten presidentti Ahtisaari varoitti muutama viikko sitten. Mutta tokihan RKP:llä täytyy olla oikeus Kasnäs-manifestinsa manifestoimiseen - siis mahdollisimman paljon ja mahdollisimman kaukaa. Kunhan vain opettelevat ruotsin kielen. Karjalaisille sotapakolaisille ei löytynyt majapaikkaa ”pyhältä ruotsalaiselta maalta” (kts. Svensk Vakt nro 1/1940 ja maanhankintalaki 1945). Luulivat varmaan, etteivät karjalaiset olisi oppineet ruotsia? 

Professori seisoi filosofian luentosalissa edessään muutamia esineitä. Sanaa sanomatta hän täytti suuren lasipurkin golfpalloilla. Sen tehtyään hän kysyi opiskelijoilta, oliko purkki täynnä? Kaikki olivat yhtä mieltä, että täynnähän se on. Professori otti nyt laatikosta pieniä lasihelmiä ja kaatoi ne purkkiin, ravisteli hieman, jotta helmet valuivat golfpallojen väliseen tilaan. Jälleen hän kysyi opiskelijoilta, että onko purkki nyt täynnä. Täynnä on, vastasivat opiskelijat. Seuraavaksi hän otti hiekkaa ja kaatoi sitä purkkiin. Tietenkin hiekka täytti vielä tyhjät tilat, ja professori kysyi, että joko purkki nyt on varmasti täynnä. Kaikki vastasivat kyllä. Nyt professori otti pöydän alta viinipullon ja kaksi lasia, täytti lasit viinillä ja kaatoi viinin purkkiin.

Opiskelijat purskahtivat nauruun.   Kun nauru vaikeni, professori sanoi, että haluaisin teidän ymmärtävän, että tämä purkki edustaa teidän elämäänne. Golfpallot ovat ne tärkeät asiat elämässä; perhe, lapset, terveys, ystävät ja mieliharrastuksenne, asioita jotka tekisivät elämästänne edelleen täyden, vaikka menettäisitte kaiken muun. Helmet kuvaavat sellaisia asioita kuin työtänne, taloanne ja autoanne. Hiekka tarkoittaa kaikkea muuta – pikkusälää. Jos täytätte heti purkkinne kokonaan hiekalla, sinne eivät mahdu golfpallot eivätkä helmet. Näin on myös elämässä. Jos kaiken aikaa askartelette pikkuasioiden parissa, teillä ei koskaan ole aikaa todella tärkeille asioille elämässä. Keskittäkää huomionne niihin asioihin, jotka ovat tärkeitä onnellisuudellenne. Leikkikää lastenne kanssa. Käykää terveystarkastuksissa. Viekää kumppaninne illalliselle. Pelatkaa toinenkin kierros golfia.   Aina on aikaa siivota koti ja viedä roskat kierrätykseen. Huolehtikaa ensisijaisesti golfpalloista, niistä asioista, jotka ovat todella tärkeitä. Asettakaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kaikki loppu on hiekkaa.

Yksi opiskelijoista nosti kätensä ja kysyi, mitä viini sitten edustaa? Professori hymyili; olen iloinen, että kysyit sitä. Se vain osoittaa, että miten täynnä elämäsi onkaan, niin aina on aikaa parille viinilasilliselle ystävien kanssa.

Suomessa on muutama ääriherkkä asia, jotka helposti johtavat ylilyönteihin; mm. turkistarhaus, maahanmuuttopolitiikka ja pakkoruotsi keinotekoisine kaksikielisyyksineen. Ministeri Astrid Thors on tehnyt rikosilmoituksen ja nyt poliisin työtä helpottaa, että uhkauksen tekijä tunnetaan. Viime vuosien aikaan olen saanut tappavaan tahtiin tappouhkauksia netissä ja postissa - nimettöminä kaikki tietenkin. Aluksi kiikutin niitä poliisille, mutta ei niitä katsottu tutkimisen arvoisiksi. Olen itsekin sitä mieltä, että varsin harva tuollainen tappouhkaus toteutetaan. Eivät ne silti erityisen hauskoilta tunnu.

Poliittisten murhien historia Suomessa on mielenkiintoinen, sillä niiden toteuttajina Suomen ruotsalaisten osuus on ollut häkellyttävän suuri. Kuitenkin vain suomenkielisten poikkeuksellisen suuresta väkivallasta puhutaan. Jostain kumman syystä suomalaiset eivät vieläkään tajua, että väestömme rakenne on Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Väinö, Göran! Saman voi tietenkin toistaa myös naispuolisen väestön osalta: Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Aino, Hjördis. Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivän kunniaksi Aino ja Väinö.

Mutta luitte varmaan uutisen, että Suomen Kulttuurirahasto ja Svenska kulturfonden alkavat rahoittaa maahanmuuttajien kielikoulutusta suomen ja ruotsin kielillä, kumpikin rahasto suunnilleen yhtäsuurella summalla (1,5-2 miljoonaa euroa). Siis fifty-fifty. Mistä onkaan kysymys? Suomen ruotsalaiset ovat paniikissa ja yrittävät nyt afrikkalaisilla maahanmuuttajilla pelastaa ruotsin kielen Suomessa. Alku on lupaava. Olin Rkp:n avoimessa keskustelutilaisuudessa, jonne ihmisiä kutsuttiin Helsingin Sanomien ilmoituksella. Tilaisuuksia oli itse asiassa kaksi; suomenkielinen suomalaisille ja englanninkielinen maahanmuuttajille. Suomalaisia oli tullut paikalle kymmenkunta ja saman verran afrikkalaisia. Eli siis varmaan 50/50 on oikein?

Rkp:n Kasnaisten manifestin kohta 8 kuuluu näin: ”RKP on uussuomalaisten puolue, joka haluaa houkutella mukaan maahanmuuttajia puoluetyöhön, myös johtaviin elimiin. Tavoitteemme on, että joka neljäs maahanmuuttaja valitsee ruotsin kielen ensimmäiseksi vieraaksi kielekseen.” Ei siis sentään toiseksi kotimaiseksi kieleksi!

Mielenkiintoinen tulevaisuus odottaa suomalaisia, sillä Rkp taitaa rakentaa tänne ”Ruusukartanoa” (googlaa Rosengård)?

Rkp vastaa nykyisin Suomen maahanmuuttopolitiikasta ja menettelee juuri yllä kuvatulla tavalla. Maahanmuuttajat sijoitetaan Itä-Helsinkiin, Vantaalle ja Närpiöön. Tavoite Rkp:n Kasnaisten manifestin mukaan on, että joka neljäs maahanmuuttajat valitsee ruotsin ensimmäiseksi vieraaksi kieleksi (nyt yhtäkkiä ruotsi ei enää olekaan kotimainen kieli, vaikka maahanmuuttajien pitäisi nimenomaan kotoutua!). Suomenruotsalaiset itse ovat esimerkki porukasta, jotka eivät satojen vuosienkaan aikana ole yhdentyneet tai eheytyneet suomalaiseen yhteiskuntaan. Heidän valttinsa on siinä, että Ruotsin miehitysvallan aikana he nousivat johtaviin asemiin, joita edelleen pidetään yllä keinotekoisella kaksikielisyydellä ja lisäksi suomenkielistä enemmistöä (91 %) kiusataan pakkoruotsilla peruskoulusta yliopistotutkintoihin.

Kun Henna Virkkusesta (kok) tuli opetusministeri, niin lehdissä ihmeteltiin, että ruotsia osaamaton henkilö pääsi opetusministeriksi. Tätä velkaa hän nyt maksaa kannattamalla Rkp:n vaatimusta aikaistaa pakkoruotsi alkamaan jo peruskoulun 5. luokalta. Virkkunen perustelee kantaansa sillä, että näin kaikki johtopaikat eivät menisi kaksikielisille Suomen ruotsalaisille. Tässä on kuitenkin paha optinen virhe. Jokainen valtion ylemmässä hallinnossa oleva tai ollut tietää kokemuksesta, että ruotsin kieltä viran hoitamisessa ei tarvita. Jokaisessa virastossa on ruotsia taitava kääntäjä. Virkamiespakkoruotsi meillä on vain parhaiden virkojen avaamiseksi ruotsinkielisille - eräänlainen feodaali- tai rälssioikeus.

Ainoa järkevä ratkaisu on, että Suomi siirtyy pohjoismaiseen kielilainsäädäntöön, jossa suuren enemmistön kieli on ainoa virallinen kieli (näin on Ruotsissa, Tanskassa, Norjassa ja Islannissa). Pohjoismaiden ainoa todellinen yhteinen kieli on englanti. Se näkyy mm. siinä, että Pohjoismaiden neuvoston nuoret ottivat englannin työkielekseen jo pari vuotta sitten (”Siperia opetti” eli herättiin todellisuuteen).

Pakkoruotsi tässä yhtälössä on toisarvoinen, sillä se poistuu automaattisesti virallisen yksikielisyyden mukana. Tosin sen poistaminen auttaa kyllä viralliseen yksikielisyyteen pääsemisessä. Onneksi nyt jo Perussuomalaisten nuoret ovat ottaneet tämän asian esille ja antoivat siitä julkilausuman viime vuonna Aleksis Kiven päivänä Vaasassa (runsaasti symboliikkaa!).
Kyllä suomalaisten rasitteeksi riittäisivät Suomen ruotsalaiset, jotka eivät integroidu, vaan ovat sijoittuneet suurina joukkoina parille rantakaistaleelle, Kauniaisiin ja Eiraan omiin sisäänlämpiäviin kulttuuriympyröihinsä, jonka ylläpitämiseksi heillä on 30 % koko Suomen verovapaasta säätiövarallisuudesta ja lisäksi väestöosuuteen nähden valtava ylimitoitus valtion kulttuurimäärärahoista, Ylen budjetista ja kaikesta muusta yhteisestä hyvästä.

Erilaisista leimoista huolimatta jonkun suomalaisen on uskallettava tuoda nämä asiat julkisuuteen ja siihen olen onnen omiaan (mm. Vasabladetin pääkirjoituksessa minua nimiteltiin fasistiksi). Kuusi vuotta Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajana ja yhteensä 21 liiton johto- ja asiantuntijatehtävissä on tuonut valtavan määrän tietoutta näistä asioista. Moni muukin kyllä tietää, muttei uskalla avata suutaan. Helsingin Sanomissa oli muutamia vuosia sitten koko sivun artikkeli suomenruotsalaisuudesta ja siinä muuan Suomen ruotsalainen tokaisi, että ”hurrin pelko on viisauden alku”. Ehkä siihenkin vähitellen tulee muutos, niin ettei 91 prosentin enemmistön tarvitse pelätä 5 prosentin vähemmistöä. Aika näyttää!

Lehtiuutisissa kerrotaan, että Suomessa ei enää arvosteta monipuolista kielitaitoa. Uutisen mukaan monet uskovat englannin ja kotimaisten kielten (huomaa monikko!) taidon riittävän. Tieto on peräisin Opetushallituksesta!  Ongelma on itse asiassa jo uutisessa sisään kirjoitettuna; koulujen ohjelma sisältää äidinkielen lisäksi kaksi vierasta kieltä, joista toinen lähes kaikkien valitsema englanti ja toinen lailla pakolliseksi säädetty ruotsi. Päättäjät ovat hirttäytyneet ruotsiin historiallisista ja poliittisista syistä.

Kaikissa muissa Pohjoismaissa enemmistön kieli on ainoa virallinen kieli, ja englanti on ensimmäinen vieras kieli kouluissa. Toisen ja sitä seuraavat saa itse valita. Suomessa ainoa pakollinen vieras kieli peruskoulusta yliopistoon on ruotsi. Se on itse asiassa ainoa oppiaine, joka on pakollinen kaikissa opintojen vaiheessa (olen tarkistanut asian Opetusministeriöstä ja Opetushallituksesta). Näin on, vaikka käytännössä ruotsin tarve Suomessa on jo hyvin vähäinen. Valtion koulutuskomiteoiden pitkäaikainen puheenjohtaja, professori Erkki A. Niskanen sanoikin osuvasti, että valtiovalta on sulkenut suomalaiset nuoret kahden kääpiökielen häkkiin.

Olen ollut yli 30 vuotta YK:n maailman terveysjärjestön WHO:n töissä viidessä maanosassa, joissa kaikissa on erilaiset valtakielet. WHO:n viralliset kielet ovat arabia, englanti, espanja, kiina, ranska ja venäjä. Työkielet ovat kuitenkin englanti ja ranska, joista englanti on aivan ylivoimainen ykkönen. Tämän ovat suomalaiset tajunneet ja lähes kaikki valitsevat englannin, vaikkei se ole pakollinen.

Oikea ratkaisu kielitaidon monipuolistamiseen on poistaa ruotsin kielen pakollisuus. EU suosittelee kaikille eurooppalaisille äidinkielen lisäksi kahta muuta kieltä. Suomessa se tarkoittaa vielä tänään suomea, englantia ja ruotsia. Tässä yhtälössä ruotsi on muutettava valinnaiseksi, kuten suomalaisten ehdoton enemmistö monien tutkimusten mukaan haluaa.  Englantiakaan ei pidä panna pakolliseksi, vaan jotkut voivat ottaa ensimmäiseksi pitkäksi vieraaksi kieleksi jonkun muun. Opetusministeriön kieltenopetusta selvittävä työryhmä (KIEPO) esittikin jo kolme vuotta sitten vaihtoehtona, että oppilaat saisivat itse valita ne kaksi vierasta kieltä, jotka kuuluvat opintopolkuun. Se on ainoa kestävä ratkaisu. Käytännössä lähes kaikki edelleenkin ottaisivat englannin, mutta toisen vieraan kielen opinnot hajautuisivat muihin tärkeisiin kieliin, saksaan, venäjään, ranskaan, ruotsiin, mandariinikiinaan, jne. Kielelliset lahjakkaat voivat tietenkin ottaa vaikka kuinka monta muuta kieltä, mutta useimmille taatusti riittää äidinkieli ja kaksi vierasta kieltä.

Eipä ihme, että MTV3:n 45 minuuttia-ohjelman mukaan kansalaispalaute Opetusministeriölle on ollut erityisen runsasta juuri pakkoruotsista. Toivottavasti päättäjät ymmärtävät, millainen pommi pakkoruotsiin kätkeytyy. Se kannattaisi purkaa vähin äänin!

Euroopan Komission kielten opetusta käsittelevä raportti ”Key data on Teaching Languages at School in Europe 2005”, toteaa Suomen kielenopetuksen johtuvan poliittisista ja historiallisista syistä, ei siis itse kielen tarpeesta. Siis poliittisista ja historiallisista syistä – ei tarpeesta!

Tein asian johdosta pienen kyselyn ministerineuvostolle. Tähän mennessä anti on tällainen:

29. januar 2010

Cc: matti.vanhanen@vnk.fi; alexander.stubb@formin.fi; jan.vapaavuori@ymparisto.fi; henna.virkkunen@minedu.fi
Pohjoismainen kielikampanja 2010

Arvoisa Pohjoismaiden Ministerineuvosto

Ensi kuussa alkaa uusi pohjoismainen kielikampanja, jolla aiotaan vahvistaa lasten ja nuorten kykyä ymmärtää ja viestiä keskenään jollakin kolmesta skandinaavisesta kielestä, eli ruotsiksi, norjaksi tai tanskaksi.

Miksi kampanjasta on kokonaan jätetty pois Pohjoismaiden toiseksi yleisin äidinkieli eli suomi? Eikö vihdoinkin olisi ollut aika nostaa suomen kieli esille pohjoismaisissa kielikampanjoissa? Erityisesti Ruotsilla ja myös Norjalla on pitkä, ikävä historia suomen kielen ja omien suomenkielisten kansalaistensa syrjinnässä, sorrossa ja jopa vainoamisessa. Ruotsin valtio on nyt kiirehtinyt Suomeen ”svenska nu” projektinsa kanssa painostamaan suomalaisia opettelemaan pakollisena ruotsin kieltä peruskoulussa, ammattikoulussa, lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa vastoin Suomen kansan suuren enemmistön tahtoa (lukuisia tutkimuksia 1990–2010).

Olisi ollut vähintään kohtuullista, että Ruotsi ja Norja olisivat kielikampanjoihinsa sisällyttäneet tutustumisen omaan vanhaan vähemmistökieleensä ja Pohjoismaiden toiseksi puhutuimpaan äidinkieleen. Ovathan suomenkieliset Ruotsin suurin ja ikivanha vähemmistökieliryhmä.

Heikki Tala

***

Pingoud Kristina [mailto:Kristina.Pingoud@formin.fi]
3. helmikuuta 2010

Hyvä Heikki Tala,

Tässä Pohjoismaiden ministerineuvoston vastaus kyselyynne liittyen Pohjoismaiseen kielikampanjaan 2010.

Ystävällisin terveisin,

Kristina Pingoud

Pohjoismaisen yhteistyön sihteeristö

From: Lene Frees [mailto:lf@norden.org]
Sent: 29. tammikuuta 2010 15:22
To: Soderlund Caj; Pingoud Kristina
Cc: Luotonen Kim; Kirsten Preisler; Hulda Zober Holm; Gard Titlestad; Niklas Talling; Dorthe Elise Svinth

Hej Finland

Vi har modtaget nedenstående mail fra Heikki Tala vedr. sprogkampagnen. Jeg kan forstå, at mailen også er sendt til diverse finske ministre, herunder samarbejdsministeren.

I forhold til sprogkampagnen kan vi oplyse følgende :

Sprogkampagnen er initieret af det islandske formandskab i 2009, og skal stimulere børn og unges evner til at forstå hinanden og kommunikere med hinanden på et af de tre skandinaviske sprog dansk, norsk og svensk.

Den nye indretning i det nordiske sprogsamarbejde har fra 1.1.2009 fokus på børn og unge og deres sprogforståelse. Samtidig med at kampagnens prioritet og fokus skal være børn og unges forståelse af de skandinaviske sprog, kan kampagnen medvirke til at løfte hele sprogområdet.

Sprogkampagnen lever op til en af de fem sproglige rettigheder og mål i sprogdeklarationen fra 2006:

”Den nordiske sprogpolitik tager udgangspunkt i, at alle nordboere har ret til:

At tilegne sig forståelse af og kundskaber i et skandinavisk sprog og forståelse af de øvrige skandinaviske sprog, således at de kan tage del i det nordiske sprogfællesskab.

En nordisk sprogpolitik bør derfor tilstræbe:

At alle nordboere kan kommunikere med hinanden, først og fremmest på et skandinavisk sprog”.

Det skarpe fokus på dansk, norsk og svensk er helt nødvendigt for at kunne opnå fremgang på dette område. I praksis vil det betyde at finske børn får et løft i forhold til primært svensk, de danske, norske og svenske børn i forhold til de øvrige skandinaviske sprog og de islandske, færøske og grønlandske børn i forhold til primært dansk.

Det betyder ikke, at der ikke er fokus på finsk, færøsk, grønlandsk og islandsk, for det er der i andre sammenhænge end lige netop sprogkampagnen.

I må sige til, hvis vi kan hjælpe yderligere i forhold til svaret.

Trevlig helg !

Venlig hilsen/
Kind regards

Lene Frees
Kontorchef med særligt ansvar / Head of Office, Special assignments
Nordisk Ministerråd/
Nordic Council of Ministers
http://www.norden.org

3.2.2010

Kiitos, Kristina!

Mutta pyydän vastausta suomen kielellä. Meillä Suomessa ei opetella tanskaa - ei vapaaehtoisena eikä pakollisena. Kouluissa opittu pakkoruotsi ei riitä tanskan kielen ymmärtämiseen. Tai sitten englanniksi, please.

Heikki Tala

dosentti

http://www.simplesite.com/Tala

***

3.2.2010

Dear Lene Frees;
Thank you so much for your answer to my question about the Nordic language campaign 2010. Unfortunately I do not understand the language in your reply (Danish?). Could you, please, provide me with a Finnish translation or send it in English?
Is it really so that Finnish language is not at all used within the Nordic organization such as Pohjoismaiden neuvosto and Pohjoismaiden ministerineuvosto?
Sincerely yours,
kiittäen etukäteen vastauksestasi,
Heikki Tala

***

Mielenkiinnolla odottelen vastausta!

PS. RKP laittoi viime lauantain Helsingin Sanomiin moniväri-ilmoituksen houkutellakseen suomenkielisiä huomenna pidettävään avoimeen keskustelutilaisuuteen RKP:n tulevaisuudesta. No, ilmoittauduin saman tien, mutta eilen RKP:n puoluetoimistosta soitettiin ja sanottiin, että tilaisuus on tarkoitettu RKP:n jäsenille. Kun sanoin, että sellaista rajoitusta ilmoituksessa ei ole, niin Max Jansson pyysi ottamaan yhteyttä EU-parlamentaarikko Carl Haglundiin. Tein niin ja myös sieltä tuli välttelevä vastaus. Max ja Calle kävivät kiivaasti keskustelua keskenään ja kumpikin lähetti minulle pahoittelun, että ilmoitus olikin muotoiltu väärin. Lopulta kuitenkin Calle ja Max päätyivät siihen, että heidän on valittava huono tai vielä huonompi vaihtoehto - onhan puolueen uusi nimi Kasnäs-raportissa ”Suomalainen ruotsinkielinen ruotsalainen kansanpuolue liberaalit”!  Tämä on suomenruotsalaisen sumutuksen uusi maailmanennätys!

Siis menen ihan luvan perään huomenna keskustelemaan RKP:n (oik. SRRKL) tulevaisuudesta Simonkadulle.

On hyvä ymmärtää ero suomalaisuuden ja suomenmaalaisuuuden välillä. Tässä suomenruotsalaiset ovat olleet ovelia kääntämällä kaksi erimerkityksistä sanaa ”finne” ja ”finländare” yhdellä sanalla ”suomalainen”, jota he suomeksi käyttävät opportunistisesti.

Tänään Suomessa puhutaan jo lähes kahtasataa eri kieltä äidinkielinä, mutta edelleen suomen kieli on suomalaisuuden peruskivi Suomessa. Ilman sitä ei ole suomalaisuutta siinä merkityksessä kuin se yleensä ymmärretään. Suomalainen kulttuuri on erilainen kuin (suomen)ruotsalainen kulttuuri, mutta molemmat kuuluvat suomenmaalaiseen kulttuuriin.

Yhteiskunta toimii tänään suomen kielellä. Peruskoulun kieltenopetus on onnistunut ainakin yhdessä suhteessa - suomenruotsalaiset ovat kaksikielistyneet ja lähes kaikki heistä osaavat suomea. Toisin päin homma on mennyt pieleen; pakkoruotsi ei ole kaksikielistänyt 91-prosenttisesti äidinkieleltään suomenkielistä väestöä.

Jännää on, että suomenruotsalaisten paljon mainostama kaksikielisyys on rikkaus vain ja ainoastaan Manner-Suomessa. Ahvenanmaalle pysyvästi asuva suomalainen kirjoitti hiljattain kirjan ”Kauriin polku”, jossa hän sanoo suomen kieltä siellä pidettävän lähes ympäristömyrkkynä. Myöskään Ruotsi ei koe suomen kieltä rikkautena, puhumattakaan kaksikielisyydestä ruotsi-suomi kieliparilla - Ruotsissa kaksikielisyys merkitsee ruotsin ja englannin kielten osaamista.

Suomessa pakkoruotsi on kielitaidon monipuolistumisen pahin este. Onneksi siitä on nyt alettu puhua oikealla nimellä myös YLE:n ohjelmissa (viime keväänä TV1:n ”tyynysota” pakkoruotsista ja tällä viikolla TV2:n väläytys tulevasta virallisesta yksikielisyydestä).

Kun tänään juhlimme itsenäisyytemme 92. itsenäisyyspäivää, niin toive on, että vuonna 2017 satavuotias itsenäisyytemme saa arvoisensa lahjan - virallisen suomenkielisen yksikielisyyden (nythän kielilain 40 § mukaan vain vankilat on ”yksikielisesti suomenkielisiä”).

Historioitsija ja kirjailija Kaari Utrio kirjoitti jo vuosia sitten kolumnissaan, että pakkoruotsista pitää luopua. Nyt hän kertoo Uudessa Suomessa, miksi meillä on pakkoruotsi - ”Venäjä, Venäjä, Venäjä”! Itse asiassa syy oli, kuten Henrik Lax (rkp) aivan oikein totesi puheessaan vuonna 2005, Neuvostoliitto. Nyt olemme uudessa tilanteessa, jossa Laxin mukaan vallitsee ”euroforia” ja ruotsin kieli on asettumassa sille kuuluvaan asemaan yhtenä kansallisista vähemmistökielistä.

Hyvää monikulttuurista ja monikielistä suomenmaalaista itsenäisyyspäivää! ]]> http://heikkitala.blogit.uusisuomi.fi/2009/12/06/itsenaisyys-ja-suomalaisuus/feed/ 1 1 http://heikkitala.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/18/seitseman-laihaa-vuotta-lataavat-paineita-valittujen-niskaan/ http://heikkitala.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/18/seitseman-laihaa-vuotta-lataavat-paineita-valittujen-niskaan/#comments Sun, 18 Oct 2009 10:25:11 +0000 Heikki Tala Yleinen http://heikkitala.blogit.uusisuomi.fi/2009/10/18/seitseman-laihaa-vuotta-lataavat-paineita-valittujen-niskaan/

On taas se aika vuodesta, jolloin poliittiset intohimot riehuvat kuntien sorvatessa ensi vuoden talousarvioita. Parku on kova, kun mistään ei saa ottaa eikä oikein lainatakaan. Ensimmäinen vuosi Järvenpään valtuustossa on ollut opettavaista perussuomalaisten uudelle valtuustoryhmälle. Matemaattinen painoarvomme on kahdella valtuutetulla 51:stä vajaa 4 %. Emme siis voi päättää yksin yhtään mitään. Olen yrittänyt vääntää kaupungin budjettia ymmärrettävään muotoon – siis ”läpinäkyväksi”. Siinä mielessä erilaiset pylväät ja piirakat ovat hyviä havainnollistamaan, mistä rahat tulevat ja minne ne menevät. Kaksi toimialaa on ylitse muiden; ylivoimaisesti suurin on sosiaali- ja terveydenhuolto noin 120 miljoonan euron menoilla ja toisena sivistystoimi 43 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveyspuolella suurin osuus menee erikoissairaanhoitoon, toiseksi suurin on varhaiskasvatus/päivähoito ja kolmansina tulevat sosiaalipalvelut sekä perusterveydenhuolto. Sivistyspuolen jättiläinen on perusopetus.

Uusi valtuusto peri maailmanlaajuisen laman ja edellisen valtuuston korottaman kunnallisveron. Edessä on seitsemän laihaa vuotta ja kasvua ei oikeasti ole näkyvissä.. Tuoreimman KUNTA-lehden pääkirjoitus on otsikoitu ”Jarrumies kovilla talouden vuoristoradalla”. Takana on huikea nousukausi ja raju kustannusnousu; viime vuonna lähes 8 %. Ensi vuodelle arvioidaan enää 3,6 % kasvua ja tuloihin nähden sekin on liikaa. Kuntasektori on työvoimavaltaista ja palkankorotukset ovat ongelma. Ensi vuonna palkat nousevat 3,2 %. Järvenpään sivistystoimessa se tarkoittaa n. 824.000 euroa.  Se on enemmän kuin toimialan säästövelvoite 764.000 euroa. ”Lapsilta ja nuorilta ei saa ottaa!”, ”vanhuksilta ei saa ottaa!”, ”sairailta ei saa ottaa!”, ”kulttuurista ei saa ottaa!”…. Mistä siis otetaan?

Nobelin talouspalkitut ovat erimielisiä toimenpiteistä, pankkien pääekonomistit esittävät täysin vastakkaisia näkemyksiä ja suosituksia. Perusvaltuutettu on tässä hullunmyllyssä hämmästyksen sormi ihmetyksen suussa, kun maailman talousviisaatkaan eivät oikeasti tiedä, mitä pitäisi tehdä. Mutta pakko vain on päättää. Siis mitä keinoja valtuustolla on käytettävissä? Veronkorotukset (kuntavero, kiinteistövero, koiravero), lainanotto, henkilökunnan vähentäminen, maksujen korotus, lomautukset, loppujenkin katuvalojen sammuttaminen, ”löysien” juuriminen, jne. Ensi vuoden palkankorotukset on jo päätetty. Kuntaveroa on vastikään korotettu. Järvenpäässä on vertailukuntiin nähden paljon kuntapalkollisia, mutta velkaantuminen ei ole vielä kovin hälyttävää määrältään – kasvuvauhti kuitenkin on.

Tässä tilanteessa saattaisi olla järkevää olla ottamatta kaikkia munia yhdestä korista eli käyttää maltillisesti kaikkia edellä mainitsemiani keinoja. Kuntaveron korotus 0,25 %, lainaa lisää, henkilöstön määrää vähemmäksi, tiukan paikan tullen lomautuksia ja tietenkin löysien kitkemistä. Entä mistä lisää tuloja? Saadaanko uusia yrittäjiä kaupunkiin? Veronmaksukykyisiä asukkaita lisää? Järvenpäällä on kadehdittavan hyvä sijainti kahden moottoritien ja pääradan varrella. Tilaakin on vielä runsaasti, vaikka kaupungin pinta-ala on maltillinen. Ennen kaikkea on hyvä muistaa, että Suomi on tänään maailman vauraimpia maita. Edessä olevat säästöt ja leikkaukset eivät vielä alkuunkaan uhkaa ihmisten perustarpeiden tyydyttämistä. Mutta kuten KUNTA-lehti kuuluttaa: ”Kuntatalouden vuoristoradalla on taitavan jarrumiehen paikkoja auki”.

KESKI-UUSIMAA 16.10.2009

Tuo on ”Tänään Pohjolassa” uutiskirjeestä, jonka takana ovat Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto. Suomessa on menossa ruotsin kielen aseman normalisoituminen, joka on myös osittaista marginalisoitumista. Aivan kuten presidentti Ahtisaari sanoo: ”Suomalaiset ovat käytännössä jo luopuneet kaksikielisyydestä”.

Mikään pakkotoimi tai säätiömiljoonat eivät asiaa enää pysty muuttamaan. Ihmeen kauan keinotekoisen kaksikielisyyden liturgiaa ja kulisseja on pystytty pitämään yllä, mutta internet näytti pakkoruotsille närhen munat. Asian ratkaisi lopulta Suomen Lukiolaisten Liitto ry 16.3.2004 valtakunnallisella joukkovoiman näytöllä. Se johti valtioneuvostossa 15.4.2004 Rkp:n vaatimaan äänestykseen, jonka tappio äänin 14-2 katkaisi Rkp:n henkisen selkärangan sen ydinkysymyksessä. Kun vanhakantaisten ihmeeksi taivas ei pudonnutkaan, niin sen jälkeen Rkp:tä on yhä useammin kohdeltu sen äänestäjien määränä mukaisesti (3,6-4,2 %).

Suomenruotsalaisten ylivoimainen enemmistö äänestää RKP:tä (75-80 %). Suomenruotsalaisilla on myös oma ruotsinkielinen hiippakunta - ikään kuin RKP:n oma. Siellä on siirrytty mielenkiintoiseen vaiheeseen piispuudessa - on tulossa Ruotsin kuningaskunnan malli eli piispuus on perinnöllistä perheen sisäistä; H.P. Vikström I Suuri, H.P. Vikström II Pikkuveli ja nyt H.P. Vikström III Poika. Älkäähän nyt pillastuko, kyseessähän on aina ollut demokraattinen piispanvaali - mutta hei, eikö Ruotsi olekaan demokratia?

Vikström I Suuren arkkipiispuusaikana Ahvenanmaalta hävitettiin siellä olleet kolme kaksikielistä (ruotsi ja suomi) seurakuntaa ja näin toteutettiin tavallaan etnishengellinen puhdistus. Yhtään suomenkielistä seurakuntaa lähes 2000 suomenkieliselle ei Ahvenanmaalla ole. Manner-Suomessa riittää runsaat 100 ruotsinkielistä saamaan oman seurakunnan ja muutama ruotsinkielinen tekee suurestakin suomenkielisten seurakunnasta kaksikielisen.

Tällainen meno johtaa maailman hemmotelluimman vähemmistön kannalta surkeaan lopputulokseen. Sellainen on ennusteeni. Toki miljardien eurojen säätiöt pystyvät vielä pitkään voitelemaan kaksikielisyyden vankkurien kitiseviä rattaita. Mutta lopputulokselle ne eivät voi mitään. Sen ovat suomalaiset nuoret päättäneet. Sitä kuvaa parhaiten ylioppilastutkinnon ruotsinkirjoittajien osuudet: ennen rakenneuudistuskokeilua 100 % eli kaikki joutuivat ruotsin kirjoittamaan. Rakennekokeilun aikana kirjoittajien määrä väheni tasaisesti kokeilulukioissa. Rkp vaati kokeilun jatkamista loputtomiin (9 vuotta!)ja sen piiriin pääsevien lukioiden määrän rajoittamista - siihen valjastettiin jopa oikeuskansleri. Se sai Suomen lukiolaisten liiton hoitamaan asian kuntoon. Yli 40.000 suomenkielistä lukiolaista järjesti 16.3.2004 valtakunnallisen voimannäytön ja vajaata kuukautta myöhemmin 15.4.2004 valtioneuvostossa katkaistiin Rkp:n henkinen selkäranka. Rkp erehtyi näet vaatimaan Vanhasen 1. hallituksen vasta toista äänestystä ja hävisi sen äänin 14-2. Vuodesta 2005 ruotsi on ollut valinnainen yo-tutkinnossa. Viime keväänä 68 % abeista kirjoitti ruotsin, pojista 51 % ja vähiten ruotsin kirjoittaneissa lukioissa 24 %. Nämähän ovat vielä huikeasti yli ruotsinkielisen vähemmistön väestöosuuden (5 %).

Nyt Rkp:n puheenjohtaja Stefan Wallin vaatii pakkoruotsia takaisin yo-tutkintoon. Häntä säestävät folktingin varapuheenjohtaja wannabehurri Kimmo Sasi ja Ruotsin lehdistöasiamies Yrsa Stenius. Edessä on siis valtava henkien taistelu, kun ensi vuonna arvioidaan yo-tutkinnon rakenneuudistuksen vaikutusta ruotsin kieleen (ei muuten mihinkään muuhun!).

Tulemme elämään erittäin mielenkiintoista aikaa parin tulevan vuoden kuluessa. Nyt Rkp aikoo järjestää yltiösalaisen seminaarin, johon eivät pääse tiedotusvälineet eivätkä Rkp:n palkatut työntekijät. Paniikki siellä alkaa olla aivan hirveä. Kuitenkin lopputulos tulee olemaan suomenruotsalaisille varsin suotuisa; suomen kielestä tulee ainoa valtakunnallisesti virallinen kieli ja ruotsista tule yksi kansallisista vähemmistökielistä. Se on jokaisen etu!